Siivosin apinan raivolla ja kiroilin samalla, että toivoisin, etten aina joutuisi sitä tekemään. Että joskus tavarat kerta kaikkiaan saisivat olla niillä sijoillaan, jolle ne jätän, eikä kukaan lähmisi puuroa pöytään.

Sitten mietin, että jos täällä ei kukaan levittäisi legoja. Tai kaikki söisivät siististi. Kukaan ei kaataisi maitoa nurin. Eikä kukaan juoksisi kumppareilla sisään. Silloin täällä olisi sattunut jotain. Jokin olisi pielessä. En uskalla kuvitella sitä hiljaisuutta, sitä tahrattomuutta ja siisteyttä. Ja kuinka moni istuu lauantai-iltanaan sohvalla, kahden, juoden vaikkapa viiniä ja miettien, että kukaan ei sotke täällä, kukaan ei huutele lastenhuoneesta.

Että sotkekaa vain rakkaani. Tehkää legolaatikosta vene ja levittäkää viltit lattialle ja olkaa retkellä tai huvipuistossa. Levittäkää kuraiset astianne takapihan pöydälle ja tarjoilkaa siitä kakkua ja mehua.