Vaikka pettymys hyökyy ylitse ja kyyneleet polttavat luomien takana, yritän nähdä kokonaisuuden. Meillä on kaksi. KAKSI. Kuinka edes kehtaamme pyytää enempää.
Jos on tarkoitettu näin. Jos on määrätty olla niin, ettemme enempää Nuppusia saa, olkoon se suunniteltu niin ja antakoon Luoja voimaa hyväksyä se asia. Onneksi olen uskaltanut heittäytyä, olla kotona, kiirehtimättä.
Rutistan untuvaista, silitän tummaa paksua tukkaa, kuuntelen hengitystä. Kiitän.
Voimia. <3 Osaat olla ihanasti onnellinen siitä mitä sinulla on <3 Niin paljon <3
VastaaPoistaKiitos ♡
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLuin sun tekstin ja mietin että vastaan myöhemmin,
VastaaPoistaillalla mietin taas että mitä sanon.
En tienny mitä sanoa.
Mutta taito iloita siitä mitä on jo saanut on hieno asia.
Meijän kolmas ihme oli todellinen pommi, ei ollu mietitty ees kokoasiaa,
sitte se ilmotti tulostaan. Meni aikaa sulatella, sit ku siihe ajatukseen tottu
ja rupes iloihtee et jee kolmas pieni meille, niin se otettiinki meiltä pois.
Kaiken jälkeen jo olemassa olevat lapset on ollu entistäki rakkaimpia,
oon ollu kiitollinen niistä. En tiedä haluanko kolmatta ollenkaan, jotenki
aattelen et tulee jos tullakseen. Aika näyttää.
Nämä ovat asioita, joihin ei paljoakaan voi sanoa, lohduttelut, järkeilyt, kaikki on vähän turhaa. Tai ei nyt turhaa, mutta tiedät varmaan mitä haen.
VastaaPoistaOlen pahoillani teidän puolesta, tähänkään on niin kovin vähän sanoja. Ei näitä juttuja pysty aina ymmärtämään, eikä lie ole tarkoituskaan.
Päivä kerrallaan, sopeutuen siihen mitä tulee ja mahdollisimman täysillä eläen ♡