Tämän kesän suurin oppi ja anti on ollut tietoisuus siitä, että ehkä nämä ovat ne ajat, ne vuodet, joita joskus kaipaamme. Ehkä tämä on se elämän lakipiste, huippukohta, johon muistoissamme palaamme sitten joskus, kun nurkat ovat hiljaiset ja kukaan ei kutsu yöllä. Näitä aikoja olen kaivannut kauan, näistä olemme haaveilleet. Tässä ne nyt ovat. En vaihtais sekuntiakaan.

Vielä yhden kerran haluan kokea pikkuiset liikkeet vatsasssani, vielä kerran haluan uuden elämän käsivarsilleni siristelevin silmin, haparoivin käsin, hiljaiseen yöhön viereeni tuhisemaan. Vielä kerran. Sitten meidän perheemme on tässä.

Sitä ennen, haluan nauttia vielä yhden suloisen loppukesän illan ystävän kanssa. Kietoa villatakin ylle ja maistaa punaviinin maun, tanssia niin, että varpaat ovat kipeät. Palata kotiin kun aurinko jo nousee.

 Enjoy the little things in life...
....For one day you´ll look back and realize they were the big things.