Uudenvuoden lupaukseni itselle (niin epäonnistumaan tuomittuja kuin uudenvuoden lupaukset onkin..)

Alan pitää itsestäni parempaa huolta. Lopetan vasemmalla kädellä syömisen, niin että hyvä kun edes kunnolla istun penkillä. Syön kunnon aterioita puhtaista ja järkevistä ruoka-aineista, lihaa järkevissä määrin vältellen. Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä, vältän lisäaineita. Pidän huolta ruokarytmistä, enkä päästä nälkää liian kovaksi. Syön herkkuja, koska ne kuuluvat elämään. Syön niitä kuitenkin harkiten, en vain tavan vuoksi. Haluan jälleen muistaa, mille suklaa oikeasti maistuu. Juon paljon vettä, jotta nesteet ja kuona-aineet pääsisi liikkeelle kehossa.

Aloitan jälleen lenkkeilyn. Laitan napit korviin ja annan mennä. Pyrin löytämään hyvän vauhdin sykemittarin avulla. Ehkäpä joskus hölkkäänkin. Pyrin myös löytämään itsestäni sen naisen, joka käy salillakin. Ja jos en löydä, onneksi lihaskuntoa voi harjoitella myös kotonakin!

Tämä löysä lapamato en ole minä. Minulla on kaksi lasta ja heidän myötä tullut löysä nahka mahassa, mutta sen saa pois, jos haluaa nähdä vaivaa. En ole lihava, en piiruakaan ylipainoinen, mutta minä olen löysä. Tämä kroppa ei kuulu minulle, eikä minulla ole hyvä olla nahoissani.

Lihakset kipeinä toissapäiväisestä rehkimisestä lähden nyt hörppimään kahvia ja lukemaan lehteä, pikkuiset nukkuu päiväunia, esikoinen katsoo dvd:tä. Uunissa paistuu ensimmäinen superterveellinen mustikkapiirakkani, jota välipalalla kohta tarjoillaan :)