En yleensä harrasta leluilla palkitsemista.

Mutta.

Eilen lähdin lasten kanssa kaupoille. Ostimme molemmille pienet lelut. Isommalle hartaasti toivotun ekan Zhu Zhu Petsin ja pienemmälle kaksi pikkuista autoa. Ostettiin myös vanukasta iltapalalle ja vähän irtokarkkeja isommalle. Lopuksi mentiin ranskalaisille ja jäätelölle. Naurettiin pienelle, joka rakasti niin kovin juoda pillillä maitoa ja nautiskeli jokaisesta ketsupissa uittamastaan ranskalaisesta.

Palkitseminen siksi, että pienempi sairastaa ja oli taas eilen ikävissä tutkimuksissa. Noita ikävyyksiä on varmasti luvassa enemmänkin, että saadaan selvyys siihen, mikä häntä vaivaa. Olen huolesta soikeana, vaikka hengenvaarasta ei ole kyse.

Isompaa palkitsimme reippaudesta uudessa haastavassa elämäntilanteessamme. Arkeemme kuuluu nyt säännöllisesti kaksi muutakin lasta kotonamme, joille huomioni jakaantuu. Isommalle se on ottanut hieman koville. Mutta hän on reipas, kumpikin ovat. Ja he tottuvat kyllä, kaikki on mennyt tähän saakka paremmin, kuin koskaan olen uskaltanut toivoakaan.

Tänä aamuna olemme jo siivonnut ja tuulettaneet matot, sekä petivaatteet pakkasessa. Pikkuiseni nukkuu ulkona, pesukone pyörii, naruilla on puhtaan tuoksuista pyykkiä. Lastenhuoneessa rakennetaan isin ja esikoisen voimin legosaunaa. Päällä on lempineule ja kohta pääsen valmiiseen pöytään syömään pesueeni kanssa.

Lauantai!