Tänään luimme "kanilapset karkuteillä".

Äiti Kani rakasti rauhaa ja järjestystä. 
Mutta sitten hän sai kaksikymmentäkuusi kanilasta
ja elämä kanitalossa muuttui kerrassaan toiseksi.
Ei edes Vauva Kani pysynyt paikoillaan kuin
yhden sinisen sekunnin.

Nyökkään. Ja vähän huokaankin. Mutta sitten kuitenkin mietin, miten hiljaisia, tyhjiä ja tahrattomia nämä huoneet olisi ilman tahmeita käsiä, lattialle unohtuneita pikkuautoja, barbien kenkiä, kikatuksen puuttumista...