Arki on hidasta. Tehdään puita ja taas vähän lisää puita. Kohta ei tarvitse seuraavien viiden vuoden lämmitys- ja saunakalikoita pohtia.
Töitä on tässä ja kuussa ja varmaan ensi kuussakin vähän. Kaksi päivää viikossa. En valita, ehkä me kaikki tarvitsemme tämän.
Aamulla rymsteerattiin. Koko yön mielessä pyörinyt idea laitettiin toteutuksen alle ja nyt on lapsilla sekä leikkihuone, että nukkumahuone. Ja meillä kaunis makkari. Nyt ei ole yhtään neliötä varastona, vaan kaikkia huoneita viitsii sisustaa ja jokaisella neliöllä on tarkoitus. Ja ennenkaikkea, nyt saan nukkua siinä huoneessa, jossa olen kaikista eniten tykännyt.
Pikku mahapöpö vaivasi meistä yhtä, muut taidettiin säästyä, ehkä. Eilen pikkuisen jo paremman päivän kunniaksi paistoin banaaniletut (kaksi banaania, kaksi kananmunaa, hunajaa, kanelia), maistui!
Vettä ropisee takkiin. Kasvot on märät. Musta asfaltti nielee kaiken katulampuista tulevan valon. Hiekka rapisee kenkien alla. Jalat vie, askel kulkee tasaisesti eteenpäin. Vieressä kulkee pyörä, kuten aina. Mukana lenkkiseuroista paras, oma sisko.
Voi kuinka kaipasinkaan juoksemista. Nyt, saunan lämmöstä tulleena, pehmeä yökkäri päällä ja viinilasi kourassa, on olo kuin uudesti syntyneellä!
(Kuva viime kesän lenkiltä)
Tapaninpäivänä. Musta maa, pajunkissat ja leuto sää. Hämärä lastenhuone, nukkumista vastaan taisteleva uhmaikäinen. Minä tässä samassa sängyssä, nukahtamista valvoen, joitain sanoja tapaillen.
Olenko joskus sanonut syksyn olleen rankka. Olen varmasti. Mutta niin oli tämäkin. Monta mustaa kuoppaa, joihin vajota ja sitten kiivetä ylös. Monta aloitettua, kesken jäänyttä, keskeneräistä työtä, jotain loppuun saatettuakin.
Tammikuu tulee pian. Sen myötä lepo, hetkeksi täysin kiiretön arki. Sitä odotan jo.
Viime yönä luin loppuun pitkästä aikaa kirjaa. Ja sain sen samantien loppuun. Taivaslaulu. Kaunista, karua kerrontaa. Eniten pidin yksityiskohdista, tarkoista kuvauksista ja siitä, miten melkein maistoin suussa ruuan, josta kerrottiin. Onneksi sain kirjan omaksi.
Vierustoverini hiljeni. Kallistaisinko hetkeksi päätäni, vai lukisinko kirjaa. Vai neuloisinko rivin, kaksi. Unien jälkeen lähdemme retkelle, makkaraa ja pillimehua repussa, mummolan rantaan ja rantasaunan lämpöön. Jossain huomenna kolkuttaa arki. Onneksi vain yhdeksi päiväksi.
